Hei kaikille mahdollisille lukijoille.

Olen Jacques Taran, anonyymi herrasmies ja aloittava kirjoittelija.

 

Sanon jo heti alkuun etten tule paljastamaan itsestäni henkilökohtaisia tietoja tai muuta itseeni liittyvää,
joka paljastaisi kuka minä oikeasti olen. Tämän sijasta tulen kirjoittamaan omista kokemuksistani ja vaikeuksistani,
joita olen kerinnyt elämäni varrella kohtaamaan. Toki kirjoitan myös mukavista asioista, jottei blogi nyt aivan synkistelyksi mene.

 

Lähinnä aloitan tämän blogin, koska minulla on univaikeuksia ja koska aivoni surraavat ylikierroksilla kaikkien asioiden ylimiettimisen takia, joten päätin että vitsit; miksipä en voisi kirjoittaa aiheesta blogia, jonka avulla voin purkaa ajatuksiani muualle päästäni.

 

Kuten yleensä tällaisissa blogeissa, aloitusta on vaikea keksiä. Siksipä aloitankin vain yhdellä tietyllä aiheella, joka nykyään pyörii päässäni jatkuvasti.

 

Tunteet

Tapasin eräänä maaliskuisena päivänä ystäväni kautta uuden tuttavuuden. Kauniin naisen, johon taisin ihastua jo ensi silmäyksellä jonkin verran. Pyysin kyseistä henkilöä ystäväkseni nimeltä mainitsemattomassa sosiaalisessa mediassa ja näin meidän keskustelumme alkoi. Alkuun en osannut sanoa oikein mitään järkevää ja se teki oloni epämiellyttäväksi, koska kuitenkin halusin pitää tähän ihmiseen yhteyttä ja oppia tuntemaan tämän paremmin. Mainittakoon tässä vaiheessa, että olin kerinnyt asua kyseisellä paikkakunnalla vain vähän aikaa ja en tuntenut paljon ketään, joten olin suurimman osan ajasta itsekseni omissa oloissani.

Aikaa kului ja keskustelumme alkoi sujua ja opin tuntemaan häntä. Eräänä päivänä töitten jälkeen hän sitten kutsui minut kaupoille kanssaan. Olin jännityksestä tönkkönä, mutta silti kovasti innoissaan. En ollut tämän maaliskuisen päivän jälkeen nähnyt häntä ja aikaa oli kulunut paljon. Kun saavuin ostoskeskukseen, pelkäsin ajatuksissani etten tunnistaisi tätä. No silmäni osoittivat ajatukseni vääriksi. Kun saavuin kauppaan, näin hänet saman tien eräässä nurkkauksessa katselemassa takkeja. Kävelin hänen luokseen ja hän kääntyi minua kohti. Olin niin epävarma kun ihminen voi olla, kun rupesin puhumaan hänen kanssaan. Puhuin omasta mielestäni noloja asioita, mutta tämä nainen vain hymyili. Tämä hymy synnytti syvällä minussa sen asian, mikä oli ollut pimennossa jo jonkin aikaa; positiivisuuteni. Pyörimme kaupoilla ja itsekin ostin kengät itselleni, koska häpeän myöntää mutta minulla ei ollut oikein kunnon kenkiä. Olin iloinen, niin iloinen että tuntui että olisin loistanut valoa kauas kauas kaukaisuuteen, mutta tiesin, että oikea valonlähde oli tämä nainen.

Kuukausi jos toinenkin vierähti ja tulimme hyviksi kavereiksi. Voisin jopa sanoa että ystäviksi. Päivä päivältä opin lisää ja huomasin, että meillä on paljon yhdistäviä asioita. Kummatkin tykkäsimme samanlaisista elokuvista, eläimistä, musiikista ja niistä pienistä asioista elämässä, joita ei aina huomaakkaan, koska ne ovat monesti itsestään selvyyksiä. En ole kovinkaan varma missä vaiheessa huomasin, että tunteeni olivat kasvaneet valtaviksi tätä henkilöä kohtaan ja ajattelin, että on oikea aika tunnustaa tälle välittämykseni.

Olin peloissani, vallitsi hetken hiljaisuus, kunnes sain kuulla, että tämä kaunis nainen on varattu. Olin hämmentynyt, koska minulla ei ollut hajuakaan tästä asiasta. Miksi sitä ei koskaan tullut puheeksi? Joka tapauksessa vastasin iloisesti, että haluan keskittyä siihen, että voimme olla hyviä ystäviä ja todella tarkoitin sitä. Ainut ongelma vain oli, että tunteeni olivat kerinnyt paisua niin valtaviksi, että sen lämmön tilalle tippui valtava tyhjä aukko, joka imaise sen lämmön mennessään. Olin lyöty maahan.

 

Tässä välissä haluan vain sanoa ettei tämä tapahtuma ole millään tavalla erikoinen tai omanlaatuinen. Mutta se osaa yksinäisen ihmisen elämässä tuntua valtavalta.

 

Jälleen aikaa kului ja aloin tottua olemaan hyvä ystävä hänelle. Ja arvostin suuresti, että tämä ihminen oli ymmärtävä eikä meidän välimme rikkoutuneet siihen. Ps. Olen nähnyt elämässäni paljon välien rikkoutumista sivusta katsojana ja myös itse kokijana.

Siitä pääsemmekin nykyhetkeen. Mikä on muuttunut? No voin sen kertoa, että olen edelleen todella onnellinen ihminen. Kun minulla on näin mahtava ystävä ja olkapää, johon tukeutua. Mutta salaisuutenani pysyy se, että edelleen välitän tästä ihmisestä todella paljon. Enkä uskokaan että tämä katoaa kaikkien niiden asioiden takia, joita olen hänen kanssaan saanut kokea.

 

Itsekkyys

Olen haaveilija. Joka päivä mietin mielessäni mahdollisia tulevaisuuden näkymiä, jotka haluaisin toteutuvan. Toki tähän liittyy myös se, että haluaisin tämän naisen kanssa viettää yhteistä elämää ja että välittäisimme ja rakastaisimme toisiamme. Eräänä kauniina yönä olin kotipaikkakunnallani, vanhempieni luona käymässä ja huomasin uutisista mielestäni mahtavia uutisia. Yöllä näkyisi tähdenlentoja. Niimpä olin pimeässä huoneessani ja suuntasin katseeni tähtiin toivoen saavani nähtyä edes yhden tähdenlennon. Ja näin siinä kävi; näin vain yhden tähdenlennon, mutta se oli minulle tarpeeksi. Vanhojen uskomusten perusteella, voit toivoa tähdeltä toivetta, kun näet tämän kiitävän taivaanrannalla ja ainut toiveeni oli, jotta jokin päivä saisin tämän unelmani toteutumaan. Saisin olla tämän naisen kanssa ja rakastaa tätä ja olla rakastettu.

Se oli puhdasta itsekkyyttä. Kerroin tälle henkilölle että tein toiveen tähdelle, kuitenkaan paljastamatta mitään siitä, mitä se sisälsi. No sehän on muutenkin huonoa onnea, jos sen paljastaa koska silloin toive ei tule koskaan toteutumaan. Mutta tämä henkilö sanoi minulle. Kyllä toiveissa saa itsekäs olla, mutta epäilen jos tämä henkilö olisi tiennyt toiveestani, olisiko hän silloinkin sanonut saman asian.

Tiedän olleeni itsekäs ja välillä se tuntuu pahalle. Mutta toisaalta tunnen, että haluan sen tapahtuvan vaikka se kuinka itsekästä olisikin. Haluaisin sen kuitenkin tapahtuvan luonnollisesti enkä minkään ihmeen voimalla.

 

Mutta tässäpä tällä erää. Aihetta riittäisi höpöttää, mutta pitäähän sitä säästää toiseksikin kerraksi.

 

Jos joku tämän lukee, pyydän. Minua ja minun tekojani saa arvostella täysin vapaasti. Otan vastaan kaiken kritiikin ja risut ja ruusut.

Mutta ennen kaikkea kiitoksia sinulle, joka jaksoit lukea.

Tulen kirjoittamaan asioita blogiini säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta jos kysyntää on, niin koitan olla reipas. :)

 

Ensi kertaan

Yours truly,
Jacques Taran