Hei jälleen kerran!

Jacques Taran kirjoittelee taas.

Kaksi päivää olen tässä jo pohdiskellut että miksi aikani menee niin hitaasti. Aikaisemmin ennen kuin lähdin käymään kotipaikkakunnallani, täällä aika meni tosi nopeasti mutta ei nyt. Pitkällisten pohdintojeni tulokseksi sain sen, että minun kiintymykseni on jälleen kasvanut tähän erääseen naishenkilöön. Hän tosiaan kävi täällä pari päivää sitten ja meillä oli taas oikein hauskaa (ainakin omasta mielestäni). En pidä tästä, koska ei minun tunteitten tarvitsisi kasvaa tästä yhtään enää isommaksi, koska mitä minä teen niillä tunteilla kun ei niitä voi mitenkään hyödyntää tai varsinkaan kertoa tälle henkilölle. Olen hiukan taas sekaisin, mutten onneksi masentunut tällä hetkellä. Yllättävää kyllä mieleni on oikein kirkas. En tiedä johtuuko se äskeisestä lenkistä jonka kävin käppäilemässä vai mistä mutta onneksi näin on.

Olen jo kertonut syyt miksi minulla on tunteita tätä naista kohtaan, joten en aio rueta niitä kertaamaan mutta joka päivä mietin mielessäni miten tämä henkilö voi olla niin rakastettava, niin ymmärtävä ja sellainen kun on. Enkä todellakaan tiedä mitä minun aivoissani liikkuu. Mutta joka tapauksessa siellä tuntuu olevan jatkuva jouluruuhka. Asiat sinkoilee seinistä seiniin ja sitten toisiinsa joka aiheuttaakin jo melkoista päänsärkyä ja vaivausta. Noh, josko minulle jokin päivä edelleen selviää se tapa, jolla voin kaiken tämän jotenkin selvittää.

Minusta tuntuu että tänäänkin taitaa aihe jäädä melko tyngäksi vaikka ajatuksia pyöriikin paljon. Ehkäpä se johtuu siitä nimenomaan että niitä ajatuksia on liikaa enkä osaa niitä pukea sanoiksi. Joka tapauksessa kiitos niille, jotka lukivat jälleen kerran.

Yours truly
Jacques Taran