Heipä hei kaikille lukijoille.

Jacques_Taran täällä taas.

 

Oli taas mukava käydä välillä viikko oleskelemassa kotipaikkakunnallani. Näin kavereitani ja tuttuja ja oli muutenkin ihan jees. Viikko oli myös silmien osalta haasteellinen. Joka päivä sai 4 kertaa antibioottia tunkea silmiin ja joka 2 tunnin välein kosteuttavia. Silmät kipuili ja sumeentui, mutta pikku hiljaa aletaan päästä normaalinäköä kohden ja olen iloinen.

Sitten fiiliksiin

 

Oli jälleen helpottavaa palata takaisin omaan kämppään lukuisten öiden vieriessä ties kenen luona ja univaikeuksien kanssa taistellen. Mutta josko tämä taas tästä kun pääsee omaan sänkyyn ja tottuu taas siihen. Ajatukset on ihme kyllä pyörineet vähemmän päässä nyt aikaisemmin pyöri ja toivonkin, että löydän jonkin varman keinon saavuttaakseni unen ihmeellisen lahjan jälleen kerran.

En toki myöskään selvinnyt ilman ahdistuksia viime viikosta. Hyvä ystäväni ja naishenkilö, josta olen puhunut edellisissä kirjauksissani kertoi minulle, että hän on lähdössä ulkomaille mahdollisesti jopa kahdeksi kuukaudeksi. Olen kyllä onnellinen hänen puolestaan, mutta totesin mielessäni, että tulen olemaan todella yksinäinen ja surullinen etten voi nähdä häntä. En halua olla itsekäs, enkä aio olla. Joten pidän nämä ajatukset jälleen kerran oman pääni sisällä ja kirjoitan niistä mielummin blogiin. Haluaisin toki tämän jäävän, mutta ehkä se on parempi hänelle lähteä käymään ulkomailla. Ikävä tulee olemaan suuri.

 

Saamattomuus

 

Tiedän että minun pitäisi antaa enemmän varmaan tällekin blogille, mutta jotenkin tuntuu että voimat on lopussa jatkuvasti. Olen nyt yrittänyt syödä vitamiineja ja vastaavaa että tämä väsymys talttuisi, mutta enpä uskonutkaan että se hetkessä häviäisi. Sanonkin siis nyt, että yritän kirjoitella aina kun vain minulla on jaksamista näin tehdä.

Lyhyestä virsi kaunis, viikko meni, tunteita tunnettu ja takaisin arkeen. Paljoa ei jäänyt käteen joten paljoa en nytkään kirjoita. Uskoisin että myöhemmin löydän aihetta kirjoittaa enemmän ja ajatuksen kanssa.

 

Kiitoksia kuitenkin lukeneille.

Yours truly
Jacques Taran